Suojelijan tervehdys

Kieli on kommunikaation väline, joka mahdollistaa kanssakäymisen, tiedon välittämisen ja tallentamisen ja siten inhimillisen sivilisaation. Kieli muistuttaa eliölajia siinä mielessä, että se muuttuu ajan myötä evolutiivisesti. Mikä tämän muuttumisen aiheuttaa, ja millaiset lainalaisuudet sitä ohjaavat, on pohjimmiltaan arvoitus. Pohjoisessa asuville nisäkkäille on kehittynyt paksu turkki ja syvänmeren kaloille suuret silmät, koska ne palvelevat selviytymistä elinympäristössä, mutta kielten äännejärjestelmien ja kieliopillisten rakenteiden muutosta ei voi selittää ulkoisilla tekijöillä.

Olisi houkuttelevaa ajatella, että kieli pyrkii esimerkiksi kohti suurempaa loogisuutta tai yksinkertaisuutta, mutta tällöin kaikkien kielten voisi olettaa kehittyvän samaan suuntaan, mikä selvästi ei ole asian laita.

Raamatun kertomuksen mukaan Jumala sekoitti ihmisten kielet, jotta nämä eivät kykenisi yhteistyöllä rakentamaan taivaaseen ulottuvaa Baabelin tornia. Kun ihmiset eivät enää pystyneet kommunikoimaan keskenään, he jättivät yhteisen alkukodin ja hajaantuivat ympäri maailman. Nykyisen käsityksen mukaan kävi täsmälleen päinvastoin. Kun varhainen ihmisväestö hajaantui alkukodistaan ja jakautui erillään asuviksi yhteisöiksi, jotka eivät enää kommunikoineet keskenään, kunkin yhteisön kieli alkoi kehittyä omaan suuntaansa. Syntyi murteita, ja murteista syntyi erillisiä kieliä.

Kielten moninaisuutta pidetään nykyään ainakin juhlapuheissa vaalimisen arvoisena rikkautena. Globalisaation myötä ne syyt, joiden vuoksi kielet ylipäänsä ovat syntyneet, ovat kuitenkin katoamassa: kun koko maailma kommunikoi keskenään sekä virtuaalisesti että fyysisesti, kasvaa myös tarve yhteiselle kielelliselle nimittäjälle, joka tänä päivänä on englanti. Englannin roolin kasvu kulttuurin, tieteen, opetuksen, palveluiden ja jopa työpaikkojen kahvitaukojen kielenä tapahtuu muiden kielten kustannuksella.

Jos kieli nähdään puhtaasti kommunikaation välineenä ja käytännön kysymyksenä, voidaan tietysti pohtia, onko tätä kehitystä syytä edes pyrkiä jarruttamaan. On mahdollista ajatella, että kielten runsaus oli olosuhteiden luoma välivaihe ihmiskunnan historiassa, ajanjakso yhteisestä alkukodista lähtemisen ja globalisaation välissä. Vähän kuten setelit ja kolikot olivat välivaihe oravannahkojen ja digitaalisen rahan välissä.

Oma kieli on kuitenkin paljon muutakin kuin käytännön kysymys. Se on järjestelmä, jonka kautta kukin meistä jäsentää ja sanoittaa tunteitaan ja havaintojaan. Kieli on myös liima, joka luo yhteisön ja sille yhteisen, sukupolvien ja aatteiden rajat ylittävän identiteetin. Kielihistorian tutkijana ajattelen myös aina, että kieli on arkisto. Siihen on lainasanojen muodossa taltioitunut todisteita kaukaisen menneisyyden kontakteista ja tapahtumista, joista meillä ei muuten olisi mitään tietoa.

Toivotan eduskunnan puolesta Suomalaisen kirjoituskilpailun osallistujille menestystä ja hyviä hetkiä kieleen liittyvien pohdintojen parissa.

Jussi Halla-aho

puhemies