Uncategorized

2012 Kunniamaininta 1 2012 Kunniamaininta 1 Vihan ja katkeruuden kukat Halu on nautinto itsessään, tarve on puute- ja hätätila. Antti Nylén Tutustuin pari vuotta sitten tyttöön, joka oli pescovegetaristi. Hän ei syönyt lihaa. Minusta oli käsittämätöntä ja merkityksetöntä kieltäytyä lihasta, vaikka en ikinä perustellut ajatustani hänelle tai itselleni. Yhdistin vegetarismin mielessäni lähinnä radikaaliin luontoaktivismiin ja ... Lue lisää

2012 Palkinto 3 2012 Palkinto 3 Mistä minun arvoni ovat peräisin? Epiktetos kysyi kerran oppilailtaan: ”Kuka tahtoisi elää erehdysten vallassa?” Ei kukaan, vastasivat kuulijat. Ja syystäkin: ei kai kukaan halua elää virheellisten käsitysten ja mielikuvien vallassa. Jotta ihminen voisi elää oikein, hän tarvitsee terveitä, moraalisesti kestäviä arvoja. Mutta mistä nuo arvot saadaan? Mistä juuri minä ... Lue lisää

2012 Palkinto 2 2012 Palkinto 2 Huone numero kolmetoista Ruokakärryn vasen etupyörä vemppasi. Etupyörästä lähtevä rasittava kitinä kaikui autiossa käytävässä. Muuten joka puolella oli täysin hiljaista. Koko rakennus tuntui hengettömältä, avian kuin kaikki energia olisi imetty pois. Käytävän kattovalo räpsyi Iuoden aavemaista tunnelmaa. Valosta oli valitettu talonmiehelle yli viikko sitten, mutta kukaan ei ollut siltikään ... Lue lisää

2012 Palkinto 1 2012 Palkinto 1 Arvokas elämäni Joskus on vaikea valita kahden hyvän vaihtoehdon väliltä. Eteemme ilmestyy niin pieniä kuin suuriakin kysymyksiä, ja jälkimmäisten kanssa tarvitsemme avuksi jotakin muutakin kuin vain hetken mielijohteita. Arvot, joiden varaan rakennamme ajatteluamme, ovat omaa elämän pääomaamme ja valinnat, joita teemme, heijastelevat arvomaailmaamme. Olemme hyväksyneet arvomme itse oman elämämme ... Lue lisää

2011 Kunniamaininta 4 2011 Kunniamaininta 4 Pelloilta punttisaleille Ojan uoma eteni kolahdellen ja kiroillen syvänä ja suorana kohti pellon reunaa. Nopeasti nousi hiki veljesten kasvoille ja paidan selkään maan antaessa kivisen vastuksensa. Käsien puutumiseen oli ehtinyt jo viikkojen aikana tottua, eikä kipu enää horjuttanut mielen tyyneyttä. Metsänreunan läheisyys sai jo mielet kohoamaan, ja syksyn viimeinen ... Lue lisää

2011 Kunniamaininta 3 2011 Kunniamaininta 3 Minun maabrändini Markkinointi on taitolaji. Se vaatii asiantuntemusta ja pitkäjänteistä tutkimusta, mainoksethan on osattava suunnata juuri oikeille asiakasryhmille, jotta saavutetaan haluttu lopputulos. Myös ajoituksen onnistuminen on tärkeää, eikä reilu ripaus tuuriakaan ole pahitteeksi. Menestyksen edellytyksenä on kuitenkin ennen kaikkea hyvä tuote, joka ei tarvitse rinnalleen kauniita mutta katteettomia lupauksia ... Lue lisää

2011 Kunniamaininta 2 2011 Kunniamaininta 2 Hyvät isä ja äiti 1. joulukuuta 1899 Olen pahoillani, etten ole kirjoittanut useammin. Olen tehnyt ahkerasti töitä, niin kuin minulle opetitte. Siitä olen Teille kovin kiitollinen. Teen pitkiä työpäiviä ja ainoastaan sunnuntaisin en ole töissä. Siksi en ole ehtinyt kirjoittaa Teille aiemmin. Ajatuksissani olen muistellut Teitä rakkaudella ja kunnioituksella. ... Lue lisää

2011 Kunniamaininta 1 2011 Kunniamaininta 1 Minuus on hetkiä Identiteetti määritellään tyypillisesti ihmisen käsitykseksi itsestään. Kuulostaa yksinkertaiselta: kyllähän minä itseni tunnen. Kuitenkin pitämällä identiteettiäni itsestäänselvyytenä pidän helposti sellaisena myös itseäni. Voinko vaatia muita kohtaamaan minut persoonallisena yksilönä, jos en itsekään tee niin? Kuka oikeastaan olen? Mitä olen? Millainen olen? Lopulta kysymykset nousevat universaaleiksi ja koskettavat ... Lue lisää

2011 Palkinto 3 2011 Palkinto 3 Hävytön taiteilija Uranuurtaja. Edelläkävijä. Tienraivaaja. Esitaistelija. Pioneeri. Rajojen rikkoja. Jonkun on oltava ensimmäinen, jotta me muut voisimme seurata perässä. Jonkun on oltava erilainen, jotta me kaikki emme sulautuisi harmaaseen massaan. Metsässä uudet polut syntyvät, kun joku uskaltautuu vieraalle reitille tiheän varvukon läpi auraten mennessään kapean tien alun. Seuraavien kulkijoiden ... Lue lisää

2011 Palkinto 2 2011 Palkinto 2 Sinä piirsit minuun elämän viivan Ukki istuu sairaalan sängyn laidalla kuin suuri, vanha lintu. Lommolle painuneet posket korostavat nenän koukkua. Liekehtivät ruskavaahterat ikkunan takana antavat ukin harmaalle olemukselle tulenpalavan taustan. Ukki on minun Feniks-lintuni. Tosin 91 vuotta saavat kaksimetrisen karjalaismiehen jo taipumaan. Ukki lopsauttaa tekohampaat lasista suuhunsa ja kysyy: ... Lue lisää